Tämän blogin tarkoitus

Olen laihduttanut aiemminkin siitä bloggaamatta. Ajattelin kuitenkin, että lisämotivoin itseän altistamalla projektini yleisön arvioitavaksi. Mahdolliset takaiskut tuntuvat sitä ikävämmiltä mitä useampi niistä tietää. Se voi parantaa hillintää!

Vaikka pääasiallinen motivaationi kumpuaakin terveydellisistä näkökulmista, myönnän että ulkonäköpaineetkin hieman vaikuttavat. Varmastikin naisia ulkonäkö mietityttää enempi, mutta eihän miehillekkään tekisi pahaa olla vähemmän lihava.

Pidempiaikaisena tavoitteena on jopa pienimuotoinen lihasmassan lisäys. En ole sitä tarkemmin aikatauluttanut enkä muutenkaan pukenut numeroiksi, kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Mutta koen, että vaikka laihduttamisesta jotain tiedänkin, kuntosaliharjoittelu ja lihasten kehittäminen on jotain, johon pitää perehtyä selvästi. Tähän liittyy läheisesti ruokavalio.

Aikomuksena onkin aloittaa tutkimusmatkailu tuohon maailmaan ja valoittaa havaintoja täällä, hyödylliseksi havaittuja linkkejä jakaen ja muutenkin asioita arvioiden.

Toivon tietysti valtavaa yleisöä ja vielä suurempaa yhteisöllisyyttä – se kannustaisi kirjoittamaan ja uskoakseni tukisi meitä kaikkia eteenpäin omien projektiemme kanssa.

Hillintä

Hillintä – eli itsekuri on laihduttajan paras kaveri. Pitää kyetä pitämään kiinni ohjelmastaan, säännöistään, rajoistaan.

Itse en osaa syödä kohtuudella. Jos saan eteeni pussillisen hyviä karkkeja – syön niitä yleensä kunnes ne eivät enää maistu hyvältä – eli helposti 300g. Buffassakin syön mielelläni pari kiloa vähintään, juomien kanssa helposti tuplasti. Tämä ei ole hillinnän riemuvoitto.

Mutta jos esimerkiksi päätän olla syömättä karkkeja kokonaan – pystyn sen päätöksen melko helposti pitämään. Pahalle ei pidä antaa pikkurilliäkään – hillinnän puute antaa sitten koko käden ja valitettavasti koko loppukropankin.

Olen itse havainnut että joudun asettamaan itselleni melko tiukat rajat – säännöt. Näiden puitteissa pystyn pysymään tavoitteissa. Paremmalla hillinnällä voisi välillä napostella sitä sun tätä – sen aiheuttamatta suurempaa vahinkoa laihdutusprojektille.

Miksi laihdutus on vaikeaa?

Vaikka laihduttaminen on helppoa – ainakin sen pitäisi olla, useimmat meistä epäonnistuvat siinä. Se ilmeisesti on kuitenkin vaikeaa, vaikka se tuntuu helpolta.

Itse väitän, että laihdutus epäonnistuu hillinnän puuttumisen vuoksi. Hillintä, eli itsekuri on se viheliäinen ominaisuus joka meistä useimmista lihavista puuttuu. Tai ainakin meillä on sitä liian vähän.

Rasvaiset ruuat maistuvat hyvältä. On helppoa syödä epäterveellistä ruokaa. Epäterveellinen ruoka maistuu hyvältä. On mukava syödä. On mukava käydä syömässä. Paljon syöminen on hyvin syömistä.

Itsekin nautin suunnattomasti syömisestä. On ihana käydä kunnon buffassa ja maistella erilaisia herkkuja. Vietän miellelläni tuntikausia buffassa sanomalehtien ja/tai läppärin kanssa. Eihän tuo edistä laihtumista.

On myös sairasta jättää ruokaa. Kokattuani hyvää lasagnea en yksinkertaisesti kehtaa jättää sitä syömättä. Kaupassakin annoskoot ovat yleensä luokkaa “suurperhe” vaikka keskivertotalouden koko liene 1.5 vatsaa. Kaikki tämä vaikeuttaa laihduttamista.

Miksi laihdutus on helppoa?

Syö vähempi. Mikä voi olla helpompaa? Perkele!

Laihduttaminen ei todellakaan ole erityisen vaikeaa. Ei tarvitse ostaa mitään erikoista. Ei tarvitse opiskella mitään uutta. Syö vain vähemmän.

On todella helppo jättää syömättä rasvaiset ruuat. Ja karkit. Ja muut herkut. Syödä enemmän porkkanoita ja omenoita. Jättää sipsit kauppaan. Jopa kävellä hieman enemmän ja lisätä sitä kautta kulutusta.

Vähemmän syömisellä on myös valtavan positiivisia rinnakkaisvaikutuksa. Säästyy rahaa! Syömällä puolet vähemmän säästyy puolet rahoistakin. Kasvikset ja hedelmät ovat verrattain edullisia. Parilla eurolla saa jo valtavan kasan – kunhan ostaa fiksusti tarjouksista. Jättää pikaruuan pois ja popsii tuoretta.

Aikaa säästyy myös kummasti kun syö tuoreita kasviksia ja vihanneksia jotka eivät juuri kokkailua kaipaa.

Tuntuu äkkiseltään oudolta, että valtaosa meistä on enempi tai vähempi lihavia.

Mitä laihdutus on?

Useiden kymmenien kilojen kokemuksella uskallan väittää, että tiedän mitä laihdutus on. Olen laihtunut, lihonut ja pysynyt samassa painossa. Olen myös lukenut laihduttamisesta ja hieman opiskellutkin luonnontieteitä.

Kunnes toisin todistetaan, uskon ja uskallan väittääkin, että laihdutus on yksinkertaisesti sitä, että ihminen syö vähemmän kuin kuluttaa. Tai kuluttaa enempi kuin syö. Eli pysyäkseen hengissä (=saadakseen tarvitsemansa energian) kuluttaa rasvavarantojaan. Rasvan polttaminen on laihtumista.

Kokonaisuus on toki monimutkaisempi. Vahingossa voi esimerkiksi polttaa lihasta (eli lihasmassa supistuu). Lihaksen ja läskin asemasta vartalosta voi poistua myös pelkkää nestettä. Tai vaikkapa kakkaa. Eli täysin kritiikittömästi ei voi puntarin lukemaankaan suhtautua. Jos puntari näyttää kiloa enemmän kuin eilen – ei välttämättä kiloa läskiä ole lisääntynyt. Vatsalaukussa ja suolessa saattaa vielä olla kilo eilisiä porkkanoita.

Itse uskon, että laihdutuksen oleellinen osa on prosessin seuranta. Itse tarkkailen kahta muuttujaa. Aamulla wc-reissun jälkeen painoa (ns. aamun tyhjäpaino) ja viikottan vatsanympärystä. Pidän näistä kirjaa ihan taulukkolaskennalla, mutta varmasti ruutupaperikin toimii yhtä hyvin.

Tervetuloa!

Loppukiri on alkanut! Olen täyttämässä kesällä 40 ja sen kunniaksi ajattelin kirittää hieman painonhallintaani, eli laihduttaa.

En ole mitenkään ensikertalaislaihduttaja. Koko aikuisen ikäni olen ollut lihava, ja oikeastaan myös nuoruuteni, ainakin niin kauan kuin muistan. Eli en muistaakseni koskaan ole ollut lähelläkään normaalipainoa. Opiskeluaikoina painoni oli jotain järkyttävää, 140 kilon paikkeilla.

Syyt lihavuuteeni epäilemättä liittyvät lähinnä siihen, että pidän syömisestä. Pidän myös kokkaamisesta ja ravintoloissa käymisestä. Pidän ruuan ostamisesta ja erilaisten juttujen kokeilemisesta. Pidän oikeastaan kaikesta syömiseen liittyvästä. Paha juttu!

Laihdutin kolmekymppiseksi noin sadan tuntumaan, aluksi meni hieman alle, mutta käytännössä viimeiset 10 vuotta paino on ollut reilun sata. Joulun alla kun uskaltauduin pitkästä aikaa puntarille se näytti lukemaa 105. Olin oikeastaan pirun tyytyväinen, odotin sen näyttävän ainakin 110.

Noin tiivistetysti, voin sanoa pysyneeni samassa ylipainossa 10 vuotta. Pientä keikuntaa on varmasti ollut, mutta ei merkittävää.

Pituutta löytyy 185cm, eli painoindeksi BMI 30.6. – merkittävä lihavuus!

Koska en ole koskaan ollut normaalipainoinen on tietysti hieman hankala arvioida mikä tuntuis hyvältä. Mutta jos normaalipainoisuuden raja on painoindeksi 25 tuntumassa, tarkottaisi tuo noin 85 kiloa. Asetin tavoitteeni alustavasti kuitenkin 79 kiloon – onhan se syntymävuoteni. Tarkastelen tavoitettani sitten ajan kanssa, projektin edistyessä.

Syntymäpäivään on noin 26 viikkoa – tiputettavaa 26 kiloa. Kilo per viikko. Paljon, mutta ei ehkä liikaa.